TIY:n historiaa - 1980-luku

Vuoden 1980 lentokausi aloitettiin tammikuun alkupäivinä heti komeasti Sytkyn rullausvauriolla. Ainakin potkuri ja nokkalaskuteline vaurioituivat. Keväällä TIY teki kaupungin kanssa vuokrasopimuksen Härmälän lentoasemarakennuksesta, jossa sijaa annettiin myös Tampereen Laskuvarjokerholle. TamLK piti sittemmin entisen "Lento-Baarin" tiloissa kuppilaa ja taitaa pitää vieläkin. Jämillä järjestettiin edellisvuoden malliin kerholuokan SM-kilpailut, nyt lentoleirin yhteydessä heinäkuun alkupuolella. Härmälässä koki Astir laskuvaurion, josta selvittiin pintasäröillä siivissä (onnistuu se silläkin, kun oikein yrittää, kirj.huom.). Huonommin kävi Jämillä, missä kisalennolla ollut vuokra-Kajava-309 hajosi koko lailla epäonnistuneessa maastolaskussa (meni niin sanotusti puihin), eikä sitä enää korjattu. Omistajille maksettiin seuraavana vuonna sovitut korvaukset, joista osa palautui takaisin yhdistyksen tilille! ASK-21:n saksalainen tyyppihyväksyntä myöhästytti koneen valmistumista ja kotimainen edustaja Tandefelt luovutti kesä- ja heinäkuun ajaksi veloituksetta yhdistyksen käyttöön ASK-13:n OH-494 (nykyään puhutaan "reilun tavaran kaupasta"). Heinäkuun lopussa tämän kirjoittaja perheineen sitten haki uuden 2-paikkaisen Schleicherin tehtaalta. Matkaseurana oli vaimo sekä 9, 6 ja 3 -vuotiaat lapset; onneksi koiraa ei tuohon aikaan ollut. Tässä yhteydessä kannattaa mainita, että TIY:n "Iso-Aski" oli ensimmäinen tyyppinsä edustaja Suomessa ja osoittautui pian parhaaksi peruskurssien kuitukoulukoneeksi maailmalla, eikä parempaa ole vielä tänä päivänä markkinoilla. Kokonaislentoajaksi tehtailtiin taas ennätykselliset 1.737 h. Super Cub ja Hinu hoitivat hinauslentojen lisäksi palolennot. Piperin rungon tunnit tulivat tällä erää täyteen ja kone lennettiin syksyllä peruskorjaukseen Konekorhoselle. Kesän mittaan kerättiin taas rahaa erilaisilla tapahtumilla.

1.6.80 Pirkkalassa oli lentonäytös, jossa esiintyivät englantilainen John Taylor Pitts Specialilla sekä ilmavoimat Drakenilla ja Vinkalla. Yleisöä tuli odotettua vähemmän ja näytti siltä, ettei Härmälään tottunut väki oikein osannut lähteä liikkeelle. Omia toimitsijoita ja järjestysmiehiäkin oli vaikea saada tarpeeksi, kertoo johtokunnan pöytäkirja. Härmälässä järjestettiin alan yhteistyökumppaneiden kanssa kiihdytys- ja rally cross-ajot sekä vielä rallin yleisöpikataival. Mainoksia uusittiin ja vähän uusiakin saatiin: tulos hyvä eli 2/3 edellisen vuoden huipputuloksesta. Tämän päivän ilmailijaa ehkä lohduttaa, että kerhon talous oli kuralla. Koneita oli ostettu, rikottu, korjattu ja tuhottu kiitettävästi. Kahdella paikkakunnalla lentäminenkin vaati veronsa. Vuosien varrella oli yhden jos toisenkin aktiivilentäjän käyttämättömien lentomaksujen varastoon kertynyt sellainen määrä työtuntikorvauksia, että suuri osa lensi vuodesta toiseen "ilmaiseksi". Puheenjohtaja ja sihteeri laativat tulevaa vuotta varten kausimaksujärjestelmän, jossa lentäjät maksoivat etukäteen kaluston käytöstä aiheutuvat kulut. Näin päästiin lentoaikaveloituksesta ja samalla voitiin vuosi kerrallaan poistaa "jäsenvelasta" aina kausimaksun suuruinen osa. Hinaukset tuli kaikissa tapauksissa maksaa selvällä rahalla eli lentolipuilla. Itku ja parku oli aluksi suuri, mutta tämä käytäntö on edelleen voimassa kehittyneempänä versiona Teiskossa.

30.9.80 käytiin jälleen kaupunginjohtaja Paavolan luona. Siellä selvisi, että Ilmailuhallitukselle esitellään Teiskon Kaanaan kenttäsuunnitelma 14.10.80. TIY rimpuili vielä jonkin hetken Pirkkalan ja Pinsiönkankaan vaihtoehtojen puolesta, mutta kohtalon kellot olivat jo soineet. Teiskon kentän elämän ja kuoleman kysymykseksi asetettiin yhdistyksen kannalta riittävän ilmatilan eli käytännössä oman G-purjelentoalueen saaminen. Purjelentojen määrä oli 1981 jälleen kasvussa. Härmälässä ja Jämillä tehtailtiin uusi ennätys leko-hinauksilla, 2.650 lentoa. Aikakirjoihin merkittiin kokonaista 23 valmista lupakirjaa ja tätä lukua ei sen koommin ole päästy edes hätyyttelemään. Koneet säilyivät ehjinä. Moottorilentopuolella toimintakertomus mainitsee Sytkyn rullausvaurion. Sen tarkempaa tietoa ei löydy johtokunnan pöytäkirjoistakaan. Hinun potkurista irtosi pala ilmassa ja lentäjä kertoi nähneensä hetken aikaa kymmenkunta horisonttia. Piperin peruskorjaus tuotti murheita. Konekorhosen lasku oli yli kolme kertaa sovitun suuruinen. Koneeseen oli vaihdettu runsaasti uusia osia, eikä vanhoja toimitettu pyynnöistä huolimatta tarkastusta varten. Tästä kehkeytyivät pitkälliset keskustelut ja neuvottelut työn teettäjän ja tekijän kesken. Asianmukaisesti vaihdetut osat maksettiin ja lopuista haki yhdistyksen lakimies Juhani Ilvonen seuraavana vuonna päätöstä raastuvanoikeudelta. Prosessi voitettiin, mutta Konekorhonen valitti vielä hovioikeuteen, missä riita pantiin puoliksi. Toimihenkilötkin saivat puurtaa pitkän tovin aika kaukana varsinaisen harrastusilmailun rutiineista. Varainhankinnassa mentiin likimain edellisen vuoden tahtiin. Pirkkalan kesäkuun lentonäytös tuotti kurjan sään takia jonkin verran tappiota -ennätys sekin - viime hetkellä perutuista maksullisista ohjelmista huolimatta (mm. Red Birds), mutta elokuussa Härmälän Europa 1 -ilmalaivan varaan järjestetty Zeppeliini-show oli vuorostaan tuotoltaan kaikkien aikojen paras. Yleisömenestyksen lisäksi tähän vaikutti se, että pääesiintyjä oli yhdistykselle ilmainen. Ilmalaiva lennätti Good Year´in maahantuojan asiakkaita ja pääsipä lopulta kyytiin kuusi TIY:n näytöstoimihenkilöäkin, tämän kirjoittaja yhtenä heistä. Mainosrintamalla sekä uusittiin vanhoja mainoksia että saatiin myytyä uusia.

Jo keväällä kaupunginhallitus oli lähettänyt Ilmailuhallitukselle Kaanaan kentän rakennesuunnitelmat hyväksyttäväksi. Hanke eteni nimellä Teiskon lentokenttä, Jakamakangas. Lentokenttäasiasta saatiin lukea Aamulehdestä marraskuun loppupuolella IH:n Temmeksen lausunto, jonka mukaan yhdistys voi käyttää tietyin rajoituksin Pirkkalan kenttää lyhyellä aikavälillä. Pysyväksi toimipaikaksi siitä ei ollut ja Teisko oli taas siihen sopiva. Vuoden 1982 tuloksena saatiin purjelennossa kaikkien aikojen ennätys leko-hinauksella, 2.840 lentoa, eikä vintturiaikanakaan päästy kuin kerran eli 1963 tuon yli (2.998 lentoa). Lentoaikaa saatiin kokoon 2.249 h, enemmän kuin koskaan ennen tai sen jälkeen ja luvuissa on huomioitu vain tamperelaiset koneet. Liiton kotikentille järjestämä matkalentokilpailukin voitettiin ylivoimaisesti. Tavan mukaan lennettiin sekä Härmälässä että Jämillä ja jälkimmäisessä tällä erää viimeistä kertaa. 1978 Härmälässä kertyi lentoja kaksi kertaa enemmän kuin Jämillä, kun taas 1979 Jämillä lennettiin hivenen enemmän. 1980 lennot menivät aika lailla tasan. 1981 Jämillä lennettiin enää vajaa neljännes kaikista lennoista ja nyt 1982 yhdeksänkymmentä prosenttia Härmälässä. Ympyrä oli sulkeutunut ja uudet haasteet odottivat toisaalla. Jo laivastoon kuuluvan Astirin seuraksi ostettiin Länsi-Saksasta käytettynä toinen samanlainen, OH-670. Vaurioitakin tuli. Kajava-224:n pohja rikottiin laskussa ja se korjattiin pian. ASW-15B:n kuomu irtosi ja hajosi niin ikään laskussa. Tehdaskoneeseen sai pienellä odottelulla uuden ja rahaa tietysti paloi. Piperistä murtui laskutelinekorvake ja Sytkystä kärsivät laskuvauriossa sekä potkuri että siivenkärki. Rahaa ensin yritettiin hankkia ja sitten hankittiin. Toukokuun Red Birds-lentonäytös meni tappiolle, mutta heinäkuun näytös kiihdytysautoharrastajien kanssa onnistui paremmin. Tuottoa tuli myös toistamiseen järjestetystä rallikilpailun yleisöpikataipaleesta. Kaikki nämä olivat Härmälässä. Tulos jäi viidenneksen alle edellisen vuoden ja virallisesti kiinnitettiinkin huomiota mainoshankinnan elvyttämiseen. Kesän kuluessa näytti ensin siltä, että kaupunki voisi hyväksyä korvaavaksi kentäksi rinnakkaiskiitotien Pirkkalaan, mutta aika pian tämä jäi utopiaksi. Toisaalta kaupunki lupasi tukea myös uuden toimipaikan kehitystyötä. Uudeksi toimipaikaksi oli varmistumassa Teiskon lentokenttä, josta kaupungin kanssa laadittiin pitosopimus ja perustettiin tarvittava organisaatio. Toimikuntaan kuuluivat apulaiskaupunginjohtaja Lars Zilliacus ja suunnitteluinsinööri Risto Willgren sekä TIY:n edustajana Harri Lehtonen. Kentän päällikkönä tuli toimimaan Pekka Silvennoinen.

Vuodesta 1983 alkaen edetään toistaiseksi vain johtokunnan kokouspöytäkirjojen varassa. Niiden päätöksissä on sekä fiktiota että faktaa. Kokouksissa tehdään luonnollisesti päätöksiä, jotka eivät toteudu lainkaan tai toteutuvat osittain. Kun toimintakertomukset ovat joskus käsillä, voidaan näitä tapahtumia myöhemmin vielä tarkentaa. Nyt jäävät tällä erää pois mm. vuosittaiset kilpailuedustukset ja ennätykset.

Ensimmäinen lentokausi Pirkkalassa ja Teiskossa 1983 alkoi sikälikin historiallisesti, että ehkä ensimmäisenä suurista kerhoista luovuttiin jo saksalaisilta sekä sen peruja Ilmapuolustusliitolta peritystä tavasta pitää purjelennoista kenttäkirjanpitoa. Tämä tarkoitti sitä, että joku paikalla olijoista, sen sijaan että itse lentäisi, joutui kirjaamaan muiden lentoja. Aika kului kysellessä pilottien nimiä ja illan viimeiset koneet jäivät niin sanotusti ilmaan. Tässähän ei ollut mitään järkeä, koska moottorilentäjätkään eivät tarvinneet moista palvelua. Jokaisen pilotin tuli nyt merkitä välittömästi lentonsa ilma-aluksen matkapäiväkirjaan eikä jäädä odottelemaan muiden kirjallisia harjoituksia. Ilmailulaki jo edellytti matkapäiväkirjan olevan aina mukana koneessa.

Teiskon kentän kehittämisryhmän kokouksessa helmikuussa todettiin, että 950 m:n kiitorata oli sorapintaisena valmiina ja tultaisiin asfaltoimaan vielä toukokuun aikana. Yhdistyksellä oli toimilupa Pirkkalaan voimassa 30.6.83 asti tietyin raskaan liikenteen asettamin rajoituksin. Tarkalle meni, mutta Ilmailuhallituksen kesäkuun alussa ja lopussa tekemien tarkastusten jälkeen voitiin lentotoiminta aloittaa Teiskossa 2.7.83. Kaupungin kanssa tehtiin vuokrasopimus leirialueesta. Olihan siellä puitteitakin: kapea nimellisesti 23 m leveä kiitotie (15 m asfaltoitu) sekä 2 x 4 m:n viipaleparakin osa lennonjohto-, koulutus-, oleskelu- ja arkistotilana! Tämä koppihan palveli sittemmin leirialueella pitkät ajat hinurin majoitustilana ja on tätä nykyä Kujalan Jorman mökkinä. Alkuvuonna ostettiin Länsi-Saksasta vähän käytettynä ASW-20 OH-680 ja toisaalta syksyllä lentotoiminnan päätyttyä myytiin Kajava-224 porukkakoneeksi omille jäsenille. Näin voidaan katsoa sitkeän Kajava-kauden yhdistyksen osalta päättyneen. 11.9.83 järjestettiin Teiskon historian ensimmäinen lentonäytös ilmavoimien ohjelmatuella. Syksyllä laadittiin myös viranomaisen vaatimat Teiskon kentän pysyväismääräykset. Korpikenttien ongelmana on aina ollut puute tietyistä palveluista ja mitä nyt vanhan lannoituslentokentän päälle rakennetun kentän ympäristössä voisi olla: siis ei mitään. Siksi saunan rakentaminen Iso-Jakamajärven rannalle koettiin ensiarvoisen tärkeäksi. Jäsenistön maksama osakesauna valmistuikin kesän 1984 kuluessa entisen tukkikämpän perustuksille. Rakennuslupakin taidettiin anoa vasta jälkikäteen ja sittemmin maapohjasta tehtiin myös vuokrasopimus. Shell lahjoitti TIY:lle Härmälän lentoaseman kaksi maanalaista 15.000 l:n bensiinisäiliötä. Partsu kaivoi ne ylös, toinen myytiin Ilmajoelle ja toisen kaupunki "istutti" Kaanaan maahan. Siellä se on nytkin uusien vaatimusten mukaisten kaksoisvaippasäiliöiden lähellä ja odottaa uutta ylösnousemustaan. Konemarkkinoilla tapahtui kaikenlaista. Piper Super Cub myytiin tamperelaiselle lentäjäryhmälle yksityiskoneeksi ennen lentokauden alkua.

Yhdistys oli jo aikaisemmin luopunut Jämin "tukikohdasta", jotta siirtyminen Teiskoon onnistuisi. Näissä oloissa ei ollut varaa pitää kallista varahinauskonetta ja toisaalta muuttuneiden sopimusehtojen takia palolennoilla ei saanut enää käyttää 2-paikkaista moottorikonetta. Näin ollen siihenkin puuhaan piti erikseen vuokrata 4-paikkainen vapailta markkinoilta. Tapani Uotilta ostettiin keväällä Pirkkalassa esittelyssä ollut LS-4a OH-619. Huhut kertovat, että innostus oli niin suuri, että kaupat tehtiin ilman johtokunnan päätöstä ja se haettiin jälkikäteen, mene ja tiedä. Hankinnan osarahoituksena myytiin heinäkuussa ASW-15B Kajaanin Ilmailukerholle. Pohjois-Satakunnan Ilmailukerholta vuokrattiin Falke OH-705, jolla päästiin purkamaan jo pitkään muhineita moottoripurjelentopaineita. Vuoden kohokohta oli Pirkkalassa järjestetty Red Arrows-lentonäytös. Nyt englantilaiset lensivät Hawkilla ja yleisömenestys oli valtaisa. Lipunmyynnissä ja liikenteen ohjauksessa oli sisään tunkevan yleisön kanssa ongelmia ja lopulta liikenne pysähtyi ohimenotiellä kansan syöksyessä maastoon katsomaan jo alkanutta esitystä. Kaikista lehti-ilmoituksista huolimatta näytösyleisö oli lähtenyt liikkeelle liian myöhään. Kesän lopulla johtokunnan jäsen Veikko Vilenius sai vaimonsa Maritan kanssa surmansa yhdessä rakentamansa moottorikoneen maahansyöksyssä Pirkkalassa. Kaupungilta saatiin Palokallionkadun kerrostalon alakerrasta kerhohuone Peltolammilla, siellä Rukkamäen suunnalla. 1985 oli kolmas ja viimeinen vuosi, kun lentotoiminta aloitettiin keväällä Pirkkalassa ennen Teiskoon siirtymistä. Blanik myytiin Mikkelin Ilmailuyhdistykselle heinäkuussa ja siitä saadulla rahalla voitiin maksaa puolet samaan aikaan Keski-Suomen Ilmailijoilta ostetusta SF 25C Falke OH-627-mopusta. Teiskossa järjestettiin 18.8.85 lentonäytös. Ohjelmaan kuului mm. pelastusnäytös MI-8-helikopterilla. Kentän tulevaisuuden kannalta ehkä merkittävin tapahtuma oli, kun kaupunki varasi budjettiin lentokonehallin rakentamiseen tarvittavat varat. Halli valmistuikin seuraavan vuoden kesällä.

Kisoissa kävivät vuoteen 1982 mennessä:
1980 SM-kilpailut, Räyskälä 15 m, Juha Haikonen, PIK-20B, Jukka Parantainen, PIK-20D ja vakio, Lauri Liljamo, ASW-15B
1980 Kerholuokan SM-kilpailut, Jämi, Ilpo Haikonen (3.), Astir, Jouko Mäenpää, Kajava ja Kalevi Niemi, Kajava
1981 Kerholuokan SM-kilpailut, Räyskälä, Ilpo Haikonen (8.), Astir ja Lauri Liljamo (9.), ASW-15B
1981 Kansalliset kilpailut, Räyskälä 15 m, Jaakko Tuominen, PIK-20B
1981 Kansalliset kilpailut, Nummela vakio, Jouko Mäenpää (1.), ASW-15B
1982 SM-kilpailut, Räyskälä vakio, Jouko Mäenpää (6.), ASW-15B ja 15 m, Jukka Paranatinen, ASW-20 sekä Jaakko Tuominen, PIK-20B
1982 Kerholuokan SM-kilpailut, Naarajärvi, Hannu Roukala (8.), ASW-15B ja Lauri Liljamo (9.), Astir

TIY:n ennätykset:
1981 Jukka Parantainen, 100 km kolmio 113,4 kmh
1982 Jukka Parantainen, 300 km kolmio 114,3 kmh
1982 Ilpo Haikonen, 300 km edestakainen 50 kmh
1982 Aarni Holttinen, 664 km kananlento

Suomen ennätys:
1981 Jukka Parantainen ja Juha Haikonen, ASK-21, 2-paikkaisten 300 km kolmio 80,27 kmh

Copyright © 2016 Tampereen Ilmailuyhdistys Ry
email: webmaster (at) tiy.fi
Site administration