TIY:n historiaa - 1950-luku

Parina ensimmäisenä vuonna koulutusta varten vuokrattiin Nokian Purjelentokerhon Harakka I (H21), koska TIY:n koneen valmistuminen viivästyi. Sisilisko OH-SAB kylläkin valmistui ja sillä lennettiin ensimmäiset koelennot 1950. Jälleen kerran kunnostetulla Komarilla saavutettiin Tampereen ensimmäiset HC-nousut. Vauriotilastot kaunistuivat huomattavasti, kertovat aikakirjat; ainoat kolme konerikkoa sattuivat kaikki maakäsittelyssä (vähään kannattaa olla tyytyväinen! kirj. huom.).

Marraskuun 1950 johtokunnan kokouspöytäkirja kertoo seuraavaa: Nokialta vuokrattu Harakka I oli jätetty kaksi kertaa ulos vesisateeseen, ensimmäisellä kerralla ainakin viikoksi. Lisäksi koneen matkapäiväkirja oli pilattu käyttökelvottomaksi. Lento-opetuksessa oli vaijerin väärä pää kiinnitetty koneeseen. Harakalla oli vielä tehty lasku maantielle kalustoa ja ihmishenkiä vaarantaen. (Tarinan mukaan kone oli käsketty viedä Valmetin portille talvisäilytystä varten. No, se lennettiin! Pojat ovat poikia ja tekevät poikamaisuuksia; keskiaikainen viisaus.) Niinpä johtokunta päätti erottaa edellisistä rikkomuksista Herra X:n yhdistyksestä. Lukijaa ehkä rauhoittaa, että uusi johtokunta käsitteli asiaa mm. 16 jäsenen allekirjoittaman vetoomuksen pohjalta ja samainen herra otettiin seuraavan vuoden huhtikuussa uudelleen jäseneksi huomioiden hänen aikaisemmat ansionsa. Kannattaa myös tässä yhteydessä kertoa, että herra teki vielä pitkän ja menestyksekkään uran purjelennon parissa. Opettipa sitten aikanaan tämän historiikin kirjoittajaakin lentämään.

Kolmena peräkkäisenä kesänä 1951-1953 järjestettiin Ruoveden Siikakankaan lentokentällä parin viikon mittaiset lentoleirit. Ensimmäisellä kerralla saatiin aikaan jo yli 4 h:n aikalentoja. Kalustona olivat ainoastaan MAB ja SAB, koska oma Harakka ei vielä valmistunut. Toimintakertomus tuolta vuodelta kertoo myös 19 km:n matkalennosta, mutta se oli lennetty jo sitä ennen Parolan kilpailuissa. Esko Pohja voitti ensimmäisen lentovuoron arvonnassa Pertti Piltzin kanssa ja oli siten TIY:n ensimmäinen kisalentäjä. Mainittu matkalento "Liskolla" päätyi maastolaskuun Turengissa. Toisella Siikakankaan leirillä kiusasivat huonommat säät, mutta kolmannella valmistui TIY:n ensimmäinen HC (Pertti Piltz). Siikakankaan kenttä oli tiettävästi varalaskupaikkana jo vuonna 1936 ja ilmavoimien koneet käyttivät sitä ainakin 1938.

Toukokuussa 1940 kentälle siirtyivät talvisodan legendaariset Fokker D.21 -hävittäjät. Lentolaivue 32 koulutti lähes koko välirauhan ajan siellä ja lähti pois vasta alkukesällä 1941. Sen jälkeen paikalle tuli juhannuksena Lentolaivue 42 (myöhemmin Pommituslentolaivue 42) kahdeksalla Blenheimillä ja yhdellä Fokker C.V.:llä. Laivue ehti toimia kentältä vain pari viikkoa jatkosodan alussa tehden Mikkelin kautta kaksi sotalentoa, kunnes se muutti lähemmäksi sotatoimialuetta/Matti Hämäläinen: Kolmen sodan pommittajat. 2.7.1941 oli Siikakankaalle sijoitettuna Le.Lv.42 10 kpl BL ja Le.Lv.44 8 kpl BL/Risto Pajari: Jatkosota ilmassa. Loput tiedot kentän käytöstä sota-ajalta ovat puutteellisia, mutta ainakin Kauhavan koulutusta se palveli. Nykyiset ristikiitotien jäänteet kertovat 50-luvun aikeista rakentaa paikasta suihkukonetukikohta. Kaiken kaikkiaan tuttu paikka ilmasta kaikille tänä päivänä Teiskossa lentäville. Suon kulmassa vielä nykyäänkin näkyvät Blenheimin kappaleet lienevät talvisodan aikana 28.1.1940 siirtolennolla tuhoutuneen BL-108:n jäännöksiä/ Jaakko Hyvönen: Kohtalokkaat lennot.

Seuraavat lentoleirit 1954-1955 pidettiin Jämillä. 1952 saatiin Valmet Oy:ltä Härmälästä kerrostalon alakerrasta edellisvuonna menetetyn Frenckellin tilalle uudet työtilat ja Harakka II (H56) valmistui vihdoin kesällä. Pääosa rakennustyöstä tehtiin parin viimeisen vuoden aikana. 1953 käynnistyivät PIK-3b:n rakennustyöt ja "Kanttikolmonen" OH-YKC valmistui 1955. Ainakin asiakirjojen perusteella lentäminen 1950-luvun alkupuoliskolla oli rauhoittunut, sillä konerikoista maininnan ansaitsee vain vähäisempi Sisiliskoa kohdannut kolhu 1954 (saatiin lentokuntoon vielä saman kesän aikana). Kunnes Teuvo Temonen joutui 20.8.55 jättämään Komarin ukkosrintamassa n. 3.000 m:n korkeudessa koneen yksinkertaisesti hajotessa. Pilotti päätyi laskuvarjon varassa onnellisesti Kaupin metsään lähelle Näsijärven rantaa koneen osien sataessa useampien kilometrien alueelle. Siihen loppui Komarin tarina. Tästä tapahtumasta oli useamman sivun juttu Seura-lehdessä.

1955 aloitettiin Härmälässä uutuutena lentokonehinaus Suomen Lentäjien Yhdistyksen Austerilla OH-AUI. Kesällä tehtiin myös Tampereen ensimmäinen pilvilento purjekoneella (Piltz). Samana vuonna käynnistyi vielä DI Ilkka Lounamaan suunnitteleman 2-paikkaisen PIK-12-koulukoneen rakentaminen. 1956 purjelentokoulutuksessa käytettiin viimeisen kerran Harakkaa ja samalla myös autohinausta. Seuraavana vuonna H56:lla tehtiin vielä jokunen lento, kunnes 1959 kone myytiin Joutsaan A. Österbergille, poistettiin rekisteristä 1964 ja riippuu tänä päivänä Suomen Ilmailumuseon katossa Vantaalla (siis H56, ei A.Ö.).

PIK-12 OH-KYB (myöhemmin rekisteriuudistuksen jälkeen OH-179) valmistui 1957, Lounamaa lensi koelennot heinäkuun alussa ja vielä ehdittiin kouluttaa ensimmäiset kaksi oppilasta uudella "Kaksitoistapaikkaisella". Syntyi uusi opettajatarve ja Jämin opettajakurssille lähetettiin heti pari pilottia (ja seuraavana vuonna saman verran lisää). Leko-hinauksia saatiin OH-AUI:n lisäksi myös Unto Paunun Austerilla OH-AUA. Vielä syksyllä alkoi TIY:n tuotantolinjalla PIK-5c:n rakentaminen. Edellisvuonna ostetusta m.40 Ford-kuorma-autosta tehtiin uusi vintturi 1958 (rek.no V-12). Suunnittelusta vastasi Ilkka Lounamaa ja työryhmää veti Pertti Piltz. Tämän Hävittäjä-Fordin (automobilistien nimitys) keloissa siirryttiin lopullisesti teräs- eli pianolangan käyttöön. Keloissa sikäli, että jo seuraavana vuonna vintturiin lisättiin toinen kela. Samalla alkuperäinen 95 hv:n moottori sai väistyä 128 hv:n Cadillac V8:n tieltä (suuremmistakin hevosvoimamääristä on kerrottu). Tämä peruskorjattu USA:n armeijan ylijäämävarastosta Vanajan Autotehtaan kautta hankittu panssarivaunun moottori palveli aina vuoteen 1967, jolloin Härmälässä jouduttiin luopumaan vintturihinauksesta. Bensiiniä paloi siihen tahtiin, että läheisen huoltoaseman pitäjäkin huomioi "kanta-asiakkaat" aina tankkaukseen tultaessa. Sen jälkeen vintturi teki vielä pitkän päivätyön sekä Räyskälässä että Kauhajoella.

PIK-5c "Koukku" OH-PBG valmistui ja koelennettiin 4.7.58. Syksyllä Lounamaa esitteli suunnitelman Sytky-moottorikoneesta. Kone päätettiin rakentaa osakeyhtiöperiaatteella. "Purjekonetehtaalla" käynnistyi syksyllä 1958 PIK-3c "Superkolmosen" rakennustyö. Jälkipolvet tuntevat tämän tyypin paremmin Kajavana. 50-luvun jälkipuoliskon "kalustonrikkomistalkoista" ovat tiedossa ainakin Sisiliskon laskuvaurio 1956 ja toinen maassa tuulen kaatamana 1958. Molemmissa tapauksissa kone saatiin korjattua vielä samaa lentokautta jatkamaan. 1959 Antero Närhi sai TIY:n ensimmäisen KC:n, tosin Jämin palkkalistoilla. PIK-3b:hen jouduttiin rakentamaan metrin verran uutta nokkaa maastolaskun jäljiltä. Tämä enteili seuraavalla vuosikymmenellä alkavia aikoja, joita värittivät kaikenlaiset tikkujen ja päreitten tekemiset (kuten alan termit tuohon aikaan kuuluivat).

1950-luvun saldo...

Lentomäärät vaihtelivat 366:sta (1951) 1431:een (1959). Niin ikään kokonaislentoaika 494 h 51´ vimeiseltä vuodelta oli vuosikymmenen paras. C-tutkintoja saatiin samalla 15. Härmälässä lensivät TIY:n lisäksi Valkeakosken Ilmailukerho (1953) ja Polyteknikkojen Ilmailukerho (1956). Päällimmäisenä tulee mieleen kilpailutoiminnan voimakas esiinmarssi suorituslentojen rinnalle. Tässä TIY:n osallistujalistaa:
1951 SIL:n purjelentokilpailut, Parola, Esko Pohja ja Pertti Piltz, Sisilisko
1953 SIL:n harjoituskonekilpailut, Jämi, E. Pohja, Sisilisko
1955 SIL:n harjoituskonekilpailut, Jämi, Raimo Hulkkonen ja Aulis Karvonen, Sisilisko, 2. sija
1957 SM-kilpailut, Parola, A. Karvonen, PIK-3b
1959 SM-kilpailut, Parola, A. Karvonen, PIK-3b

Copyright © 2016 Tampereen Ilmailuyhdistys Ry
email: webmaster (at) tiy.fi
Site administration