TIY:n historiaa - 1930-luku ja sota-aika

Varsinaisen sysäyksen purjelennon tuloon Suomeen antoi syyskuussa 1934 maahamme vierailulle tullut Deutscher Luftsportvereinin retkikunta mukanaan maailmankuulu neiti Hanna Reitsch, "Die Hanna" (sittemmin mm. Me 163 -rakettihävittäjän koelentäjä), ja joukko lennonopettajia hinaus-, liito- ja purjekoneineen sekä vinttureineen. Koneiden tyypit ja rekisteritunnukset menivät aikalaiskirjoituksissa sekaisin ja virheet ovat siirtyneet aina viime päivien historiikkeihin. Tässä korjaukset ja tarkennukset: hinauskoneena oli Klemm Kl. 25 (80 hv:n moottori, rek. tunnus D-2943), vintturiautona Buick, liitokoneena Grunau 9 ja purjekoneina Grunau Baby II (rek.tunnus D-Cumulo-Nimbus), D 28 b Windspiel (rek.tunnus vain D ja nokkaan maalattu yksilönimi "Darmstadt") sekä Rhönadler (rek.tunnus D-Klettermaxe) / Hanna Reitsch: Lentäminen-elämäni.

TIPY järjesti 23.9.34 Tampereen lentonäytöksen Härmälän vielä keskeneräisellä lentokentällä, jonne katsojia saapui peräti 20.000. Lieju pilasi kenttää ja tilanne pelastettiin kapulasillalla latomalla maahan ilmeisesti lumiaitoja.

Maalis- ja huhtikuussa 1935 yhdistys järjesti Näsijärven jäällä Santalahdessa Tampereen ensimmäisen moottorilentokurssin. Lennonopettajana toimi Niilo Karhumäki apunaan Uuno-veli. Koulukoneena oli Karhumäen veljesten "Ilmatar". Viidessä viikossa ja yli 1.000 koululennolla kaikki seitsemän oppilasta suorittivat kurssin hyväksyttävästi.

Liitokoneiden rakennuskurssi alkoi 1935. Saksasta oli tilattu kahden Grunau 9:n metalliosat. Rakennustilana oli aluksi lyhyen aikaa Tuotannon alakerta Hämeenkadun varrella, sen jälkeen Tuotannon varasto Pyynikin torilla ja heti perään tyhjiksi jääneet puutyötehdas Uran tilat Pispalassa. Sieltä toiminta siirtyi pian Frenckellin paperitehtaalle Tammerkosken rannalle (sinne, missä tänään on kaupungin virastoja).

Ensimmäinen oma liitokone Grunau 9 (G32) valmistui v. 1935 ja lensi Jämin AB-kurssilla heinäkuussa. Samalla saivat ensimmäiset tamperelaiset lentokoulutuksensa (Toivo Säilä, Ragnar Pettersson,Simo Viheriälehto ja Veikko Snellman). Toinen Gr 9 (G38 ) saatiin valmiiksi 1936 ja molemmat koneet olivat koko kesän Jämillä.

1937 valmistui Komar (OH-TIPY2; rakentaminen aloitettiin ennen toista Gr 9:ää) ja toukokuun lopulla se sai lentonäytöksessä juhlallisessa kasteessa nimen "Näsi". Kesällä oltiin taas Jämin kursseilla. Tuliaisina saatiin TIPY:n ensimmäinen C-tutkinto (Säilä). Suomen Ilmapuolustusliiton kursseille pääsi tuohon aikaan osallistumaan, mikäli vei kerhon oman koneen mukanaan. Autohinauksen rinnalle saatiin nyt myös vintturi, joka rakennettiin Emil Aaltosen lahjoittamasta Cadillac-henkilöautosta. Ensimmäiset kokeilut tehtiin Härmälässä syksyllä ja jo toisella jyrkemmällä yrityksellä onnistuttiin hajottamaan Gr 9 (siipi poikki).

Talvella jatkettiin purjelentotoimintaa Näsijärven jäällä kevättalveen 1938 asti. Kesällä 1938 mentiin Jämille ja kevättalvella 1939 jälleen Näsijärven jäälle, missä Komarilla saavutettiin 350 m:n korkeus ja lyhyitä rinnepurjehduksia Pyynikin- ja Pispalanharjun kupeessa. Lennot Lapinniemen ja Koukkuniemen edustalla jatkuivat ainakin välirauhan aikana kevättalvella 1941 ja muistitietojen mukaan myös vuosina 1943-1944. Väliajat koneita säilytettiin Lapinniemen tehtaan pihalla. Sodan aikana työtilat muuttivat vielä Tammelaan Vellamonkadulle teollisuusrakennuksen yläkertaan.

Kouluttajat olivat ensisijassa Valtion Lentokonetehtaan ja Ilmailuvarikon koelentäjiä. Näistä Aarre Siltavuori (lentomestari 1941) sai surmansa Myrskyn koelennolla 19.11.43, kun MY-3 tuhoutui syöksykokeissa siipien murruttua ja koneen pudottua Teiskon Uskalin kylän Ala-Paavolan tilan maille. Talvisodassa samainen herra haavoittui vihollisen SB-pommittajan torjuntatulesta. Hän tuhosi kuitenkin vastustajansa koneen pirstomalla oman koneensa potkurilla sen peräsimet ja teki itse pakkolaskun jäälle. Martti Laitinen (lentomestari 1946) kuului Suomen purjelennon olympiavalmennettaviin Jämin leirillä 1939. Vuoden 1940 Helsingin olympialaisten lajiksi valittu purlelento oli tarkoitus lentää Jämillä. 1936 Berliinissä purjelento oli näytöslajina, mutta 1940 kisojen peruuntumisen jälkeen ei purjelentoa ole enää olympialaisissa näkynyt. Laitinen oli Englannissa Hurricane- kurssilla sekä koneiden noutomatkalla. Tällöin helmikuussa 1940 hän loukkaantui vaikeasti HC-koneen osuessa vuoren seinämään sumussa Norjassa.

Sodan jälkeen Laitinen palveli kymmenkunta vuotta Velj. Karhumäen ja Kar-Air:in liikennelentäjänä. Siviilimiehistä DI Aaretti Nieminen "kunnostautui" myöhemmin lentämällä Hämeensillan ali Viri-moottorikoneellaan. Tapahtumalla oli silminnäkijänsä, mutta pilotin henkilöllisyys paljastettiin vasta 1990-luvulla. Että sellaisia lennonopettajia.

Nykyajan lukijaa ehkä hätkähdyttää lajin varsin sotaisa alkutaival. Ken on perehtynyt purjelennon kehitykseen Saksassa 1. maailmansodan jälkeen, tuntee asian jo vähän syvällisemmin. Suomessakin purjelento pääsi alkuvaiheessaan valtiovallan suojelukseen ja julkisen rahoituksen piiriin ilmapuolustusyhdistysten kautta. Mikäli käyt Kaupin metsässä Tuomikalliolla, näet sen laella betonisia it-bunkkereita. Niiden rakentaminen ja tykit niihin rahoitettiin viime sodan aikana TIPY:n keräyksellä! Taisivatpa "tipyläiset" siellä pitää vähän vahtiakin. Tamperelainen -lehti kertoi 4.6.2003 yhden tykin palauttamisesta sinne muistomerkiksi.

Sodan jälkeen yhdistyksen puheenjohtaja joutui venäläisten valvontakomission puhutteluun. 17.4.45 johtokunnan kokouksessa päätettiin lakkauttaa TIPY ja lopullista ratkaisua varten kutsuttiin ylimääräinen kokous 29.4. ja 15.5.45. 8.5.45 pidettiin uusi kokous, jossa päätettiin perustaa Tampereelle kerho harrastusilmailun jatkamiseksi. Jo 18.9.45 perustettiin Tampereen Ilmailukerho (TIK).

Varsin nopeata toimintaa. Miksi? Vaarana oli paitsi toimihenkilöiden joutuminen "liriin", myös lentokaluston pakkoluovutus valvontakomissiolle. Tällä "puolisotilaallisen" TIPY:n omaehtoisella likvidoimisella ja urheilullisemman vaihtoehdon nopealla valinnalla päästiin lentotoiminta käynnistämään jo keväällä 1946 Härmälässä vanhoilla koneilla. Joidenkin historiikkien kirjoittajat sijoittavat nykyisen kerhonsa syntyhetken taphtumiin a.d. WW2, mutta Tampereella jatkettiin samaa toimintaa käytännössä nimeä vaihtamalla.

Edellä mainitut asiat lienevät syynä myös siihen, ettei tuolta sotaa edeltävältä ajalta ole juuri jäänyt kirjallisia dokumentteja sen paremmin TIPY:n järjestö- kuin lentotoiminnastakaan. Arkisto on aikoinaan tuhottu tai se on kadonnut jonkun talon ullakolta purkutöiden yhteydessä. Jämin perinnehuoneessa säilytettävistä asiapapereista löytyy joiltakin vuosilta tietoja myös TIPY:n lennoista.

Elettiin tiettyjä vaaran vuosia. Niinpä joidenkin ihan suomalaisten taholta kanneltiin valvontakomissiolle, että Tampereella piilotellaan entisiä lakkautetun Ilmapuolustusyhdistyksen lentokoneita. Venäläiset tekivätkin ratsian, mutta menettivät pian mielenkiintonsa asiaan, kun löysivät paikalta vain ikääntyneitä liito- ja purjekoneita sekä saivat vielä tietää, että harrastukseen osallistui huhupuheista poiketen myös ihan "tavallisia duunareita". Tähän kannattaa lisätä kertomus Esko Pohjan purjelentouran alusta. Hän tuli töihin lentokonetehtaalle 1943 ja liittyi siellä "tehtaan kerhoon" (ei Ilmapuolustusyhdistykseen). Kerhot elivät jonkinlaisessa symbioosissa ja voidaan olettaa, että kastijakokin oli jossakin muodossa olemassa: "kravattiherrat" toisaalla ja duunarit sekä oppipojat toisaalla. Tämä olisi oman tutkimuksen arvoinen asia. Joka tapauksessa Esko Pohjakin oli jo TIPY:n jäsen kesällä 1944 Jämin B-kurssille mennessään. "Tehtaan kerho" on ollut olemassa, mutta se oli tosi epävirallinen väylä purjelennon pariin siirtymiseksi. Ainakaan mitään dokumentteja ei siitä ole jälkipolville säilynyt.

Edelliset tiedot perustuvat virallisiin TIPY:n perustamis- ja lakkauttamisasiakirjoihin, joihinkin ilmailuhistoriikkeihin ja ennen kaikkea 1970-luvulla sekä uudelleen 2000-luvun alussa tekemiini henkilöhaastatteluihin, joita olen käynyt vielä hengissä ja tolkussa olleiden henkilöiden kanssa.

Copyright © 2016 Tampereen Ilmailuyhdistys Ry
email: webmaster (at) tiy.fi
Site administration